Otteita Martti Asunmaan kirjoittamasta historiikistä. (tallenne/ HH) 

Kunnallisjärjestön vaiheita 1955 luvulta alkaen 

Maalaisliitto perustettiin Oulussa vuonna 1906. Valtakunnallisen puolueen perustamiseen liittyi paikallisosastojen ja kunnallisjärjestöjen perustamista. Muhoksellakin nousi ainakin kaksi paikallisosastoa, ja kunnallisjärjestökin  tänne perustettiin (1917) mutta niiden toiminnasta ei ole tietoa.

Maalaisliittolaisia oli Muhoksella runsaasti. Vaaleissa keskiarvo vuosina 1907-1939 oli peräti 47 % vaihdellen poikkeuksellisen alhaisen 32 ja 62 %:n välillä. Tunnettuja maalaisliittolaisia oli täällä ennen kaikkea nykyään taloustirehtöörinä muistettu J.T. Karhu ja 1930-luvun alussa pienviljelijäin puolueeseen siirtynyt ja siinä kansanedustajaksi päässyt, koskenlakijanakin tunnettu, Yrjö Kesti, joka palasi maalaisliittoon takaisin.

1950- luvulla Muhokselta nousi puolueen kansanedustajaksi kolmeen otteeseen lakitieteen tohtori Aaro Kauppi. Kaikki nämä kolme vaikuttivat alkuaikoina Muhoksen kunnallisjärjestössäkin. 

Perustaminen  

Maalaisliiton Muhoksen kunnallisjärjestön perustava kokous pidettiin Pyhänlinnassa 14.4.1955, 1980- luvulla puretussa entisessä suojeluskunnan talossa, joka sodan jälkeen tuli muhoslaisille tutuksi matkahuolloksi, elokuvateatteri- ja kokoontumispaikaksi.

Perustamisen taustalla oli monia tekijöitä. Puolueen johto ja piirijärjestöt patistelivat puolueen jäseniä ja paikallisosastoja koko kunnan kattavan puolue-elimen perustamiseen. Tuolloin oli kuuluisan puoluesihteerin Korsimon aikaa, jolloin nimenomaan maalaisliiton järjestöorganisaatioon ja jäsenmäärän kasvuun kiinnitettiin erittäin suurta huomiota. Kunnallisjärjestölle tyypillistä toimintaa oli itse asiassa olemassa; nyt se haluttiin vakinaistaa.

Perustavan kokouksen aikaan Muhoksella oli tosin vain yksi paikallisosasto, mutta samaan aikaan, jopa saman päivänä täällä perustettiin uusia kyläosastoja, jotka sitten yhdessä muodostivat kunnallisjärjestön. Osa vanhemmista puolueen jäsenistä piti näitä organisaatiouudistuksia tarpeettomina. Mutta varsinkin nuori sukupolvi oli täynnä puolueaatetta ja näyttämisen halua, kuten perustajajäsen Kalevi Keinänen aian ilmaisi. 

 

Muhokselle nousi kaikkiaan kuusi paikallisosastoa:

-Muhoskylän po

-Laitasaaren po

-Kirkonkylän po

-Kylmälänkylän po

-Huikolan po (Kylmälänkylässä)

-Sanginkylän po  

Näiden lisäksi on vielä naisjärjestö (1946 alkaen), nuorisojärjestö (1963 alkaen) ja varhaisnuorisojärjestö, joten kunnallisjärjestössä yhdistyy noin kymmenkunta yhdistystä. Näyttämisen halua ja toimintatarmoa tarvittiin tuohon aikaan Muhoksella, sillä Muhoksen kunnanvaltuustossa olivat voimasuhteet täysin muuttuneet, SKDL:llä oli yli puolet valtuustopaikoista. Oulujokilaakson voimatyömaat olivat johtaneet kunnan tähän tilanteeseen. Samasta syystä oli kunnan asukaslukukin kaksinkertaistunut. Oulujoki Oy:stä tuli kunnalle huomattava veronmaksaja: joinakin vuosina puolen kunnan verotuloista tuli tästä lähteestä. Niinpä Muhos saattoi mm. uusia koulurakennuksensa ja rakentaa kunnantalon varsin vaivattomasti.

 

Perustavassa kokouksessa oli 17 osanottajaa. Puheenjohtajan oli Aaro Keränen ja pöytäkirjan laati Ilmari Säntti, Puolueen mallisäännöt hyväksyttiin muutoksitta. Kokous valitsi itselleen toimielimen, kunnallistoimikunnan, puheenjohtajaksi Aaro Keräsen. Sen sijaan Ilmari Säntti katsoi, että hänellä oli liikaa erilaisia luottamustehtäviä. Ensimmäisessä pöytäkirjan pykälissä oli järjestäytymisasioita. Ensimmäinen varsinainen kunnallispoliittinen kysymys oli uuden kunnantalonrakentamisurakka: kunnallisjärjestö oli sitä mieltä, että sitä ei missään tapauksessa saa rakentaa kunnan omana työnä vaan yksityisenä urakkana.

 

Jos Keskustapuolueen ja sen edeltäjän Maalaisliiton kunnallisjärjestön historian esittäisi tarkasti se olisi yhtä laaja kuin kunnan historiakin,  sillä kunnallisjärjestö on ottanut kantaa kaikkiin kunnanvaltuustossa käsiteltyihin asioihin, lisäksi erilaisiin neuvotteluihin muiden puolueiden kanssa sekä vaalien järjestämiseen, joka on ehkä eniten työllistänyt. Laajasta aiheesta olen halunnut poimia lähinnä kunnallisjärjestön omaan työskentelyyn liittyviä näkökohtia, ja niissä yhteyksissä tulee tietenkin esiin yleisimpiäkin asioita. Erityinen mielenkiintoni kohdistui kysymykseen, miten Keskusta pääsi uudestaan kunnan suurimmaksi puolueeksi ja vastuunkantajaksi.

 

Kunnallisjärjestön toiminnan määrätietoisuutta ja asioiden hallintaa osoittaa jo sekin, että pöytäkirjat ja toimintakertomukset ovat lähes ukottomia, pöytäkirjoja on lähes jokaiselta vuodelta, vain pari toimintakertomusta puuttuu. Jokunen lamakausi on nähtävissä tästäkin näkövinkkelistä, tällainen oli 1962-64, mutta niiden vastapainona on kymmenkertainen määrä ajankohtia, jolloin asiakirjoista päätellen järjestön toiminnassa oli iso remmi päällä. Vaikka 40 vuoden aikana on moni asia paljon muuttunut, on kunnallisjärjestön toiminnassa alun perin ollut paljon sellaista, jota on vielä tänäkin päivänä. uutta on tullut lisäksi, joten toiminta on monipuolistunut.

 

Kunnallisjärjestön puheenjohtajina on toiminut seuraavat henkilöt:

 

Aaro Keränen                  1955-57

Kalevi Keinänen               1958-60, 1975-1978

Kaarlo Klasila                  1961-66

Pentti Ojala                     1967-69

Kaarlo Manelius               1970- 74

Osmo Mäkelä                  1979-85

Kullervo Riekki                 1985

Pertti Haapasalo              1986-92

Hannu Grip                      1993-1996

Aimo Manelius                1997-1999

Olavi Ruottinen                2000-2003

Aimo Manelius                2004-2007

Harri Häkkinen                2008-2009

Juha Piirala                     2010-11

Martti Apaja                    2012

Eija Jurvanen                   2013-2019

Juhani Vääräniemi           2020-

 

Sihteerinä ovat toimineet:

 

Martti Lukka                      1955, 1960

Jaakko Honkanen              1957

Väinö Ojala                       1958-59

Taisto Ranta                      1961-64, 1969

Maikki Lappalainen            1965-66

Veikko Lukka                    1967-68

Pentti Ojala                       1970-72, 1975-77

Paavo Laitinen                   1972-74

Aira Saloranta                    1978-80, 1982-83

Aulis Oittinen                     1981

Maiju Niva                          1984-87

Pekka Kesälä                    1988-89

Aimo Manelius                   1990-93

Riitta Viitajylhä                   1994

Pentti Ingerttilä                   1995-2003

Elina Oinas                         2004 -2019

Sanni Haapasalo                 2020

Susanna Ukkola                  2021-

 

Pisimpään ovat kunnallisjärjestön tehtävissä toimineet Taisto Ranta (29 vuotta) ja Väinö Ojala, monipuolisimmin Pentti Ojala ja kahteen otteeseen puheenjohtaja toiminut Kalevi Keinänen. Naisista uraa aukoi Siiri Retsu jo vuonna 1969, nykyään naisia on jo runsaasti kunnallisjärjestön toiminnassa.

 

Kunnallisjärjestö on pitänyt vuosittain kymmenkunta kokousta, mutta joinain vuosina niitä on pidetty paljon enemmän, esimerkiksi 1972 yhteensä 25 kokousta. Kokousten väkimäärä on vaihdellut. Jos mitään erityistä asiaa ei ole ollut, niin osanottajia on ollut kymmenkunta, mutta kun esillä on ollut erittäin tärkeitä asioita (vaalit ja luottamusmiespaikoista päättäminen) on paljon väkeä tullut paikalle, jopa yli 70 henkeä. Jäsenten aktiivisuus on osoituksena siitä määrätietoisesta toiminnasta, joka Muhoslaisen keskustaväen piirissä on vallinnut. Kokoukset olivat yleensä pitkiä, mutta niissä oli asiaakin. Eräskin kokous alkoi klo. 19.00 ja päättyi puoli kahdelta yöllä.

 

Kunnallisjärjestön ja kunnanvaltuutettujen päätösvalta on kaikkialla ollut pienoisena päänvaivana. Toisaalta kunnallisjärjestö on valtuustoedustajien kannalta hyväksi siinä, että kunnallisjärjestössä puidaan esille nousevia asioita perusteellisesti ja laajemmalta pohjalta, kuten vuoden 1956 toimintakertomuksessa sanottiin. Kunnanvaltuutettu ja luottamushenkilö saavat järjestöltä sellaisia evästyksiä, joilla on ”laajempien piirien kannatus”, mikä vaikuttaa sitten yksityisen henkilön toimintaan omassa luottamustehtävässään. Aina silloin tällöin kunnanvaltuutettuja on Muhoksellakin  muistutettu siitä, että heidän pitäisi käydä säännöllisemmin kunnallisjärjestön kokouksissa. Kun monistaminen alkoi yleistyä, kunnallisjärjestö päätti vuonna 1969 lähettää pöytäkirjat asianomaisille nähtäväksi.

 

Jopa ilmiriita nousi 1970- luvulla kunnallisjärjestön ja kunnanvaltuutettujen välille. Vuonna 1974 ilmeni että kaksi keskustan edustajaa olivat tukeneet valtuustossa vasemistoa. Nämä eivät osallistuneet myöskään valtuustoryhmän kokouksiin. Kunnallisjärjestö yritti sovinnolla hoitaa asian ja jätti ratkaisutoimenpiteet valtuustoryhmälle, mutta tämä ei aluksi ryhtynyt toimenpiteisiin. Kunnallisjärjestö päätti erottaa nämä sooloilijat vasta vuonna 1976.

 

Tapahtumahistoriaa

 

Kunnallisjärjestö hankki heti perustamisen jälkeen oman lipun joka vihittiin maalaisliiton 50-vuotisjuhlassa Nivalassa vuonna 1956. Aluksi toiminta oli vaikeaa vasemmistoenemmistöisessä kunnassa. Kuvaavaa alkuajan  varovaisuudelle oli, että kun kerran kunnallistoimikunta päätti Pyhänlinnassa kokoontuessaan tilata kahvit, niin kokousväen puhe loppui kuin seinään, kun tarjoilijatyttö avasi oven. Pelättiin jotta puheet menevät vasemmiston tietoon. Jo ensimmäisessä toimintakertomuksessa ja 12 riviä käsittävässä tekstiosassa voitiin panna merkille, että neuvottelemalla porvarien ja sosialistien kanssa on voitu saada esityksiä läpi. Vuonna 1961 voitiin vuosikertomuksessa todeta, että maalaisliitto on ilahduttavan hyvin pitänyt pintansa, vaikka suuret voimalaitostyömaat ovat tuoneet kuntaan toisin ajattelevia ihmisiä. Alkuaikoina vaalilistoja luotaessa siirtoväki otettiin huomioon erillisenä ryhmänä, samoin pienviljelijät, naiset ja muut maalaisliittoa kannattavat piirit. Vuonna 1956 kommunistien enemmistöasema päättyi.

 

Muhoksen maalaisliittokin piti huolta vaikeuksissa olevista. Jo ensimmäisenä toimintavuotenaan se perusti vanhain maataloustyöntekijöiden avustusrahaston. Vuonna 1958 se vaati TVH:n palveluksessa työskenteleville palkkojen korotusta.

 

Vuonna 1965 Muhoksen keskusta teki monta aloitetta . Laukan sillasta, Muhoksen ja Utajärven välisen tien parantamisesta ja maamiesopistosta, jotka toteutuvatkin. Muita aloitteita oli mm. ohitustie, joka on vieläkin ajankohtainen kiistan aihe. 1960- luvun lopulla Muhoksen kunnallisjärjestö aloitti määrätietoisen toiminnan Keskustan aseman vahvistamiseksi. Sitä osoittaa mm. se, että laadittiin nelisivuinen kunnallispoliittinen tavoiteohjelma vuosiksi 1969-1972. Toimintasuunnitelmat olivat tästä lähtien entistä tarkempia ja niissä oli aatteellista, toiminnan perusteita ohjaavaa toimintaa. Esimerkki vuodelta 1970: -”Yhteistyö olkoon koko vuoden tunnussana, jota meidän on opitta oma minämme edelleasettamista. Voimaa sekä tarmoa meillä kun toimeen tartutaan”-, Yhteistyötä osoittaa myös vetoomus puuttua öljyn ym. ostojen tekemiseen siten, että verotulot jäävät omaan kuntaan.

 

Vuonna 1970 kunnallisjärjestö alkoi kiinnittämään huomiota kirkollisvaaleihin. Myös vuonna 1971 kunnallisjärjestö korosti aatteellista työtä, sanan viemistä pirtteihin ja olohuoneisiin. Se yllytti jäseniään täystehoiseen valmistautumiseen tulevia kunnallisvaaleja varten.

 

Kunnallisvaaleihin 1972 valmistauduttiin todella huolella. vaaleja varten julkaistiin oma lehti. Muhoslainen-lehti on ollut kunnallisjärjestön tärkeä tiedotuskanava vuodesta 1972 alkaen. Kirjoituksia on sävyttänyt keskusta-aatteen henki ja toiminnasta kaikkien ihmisten puolesta heidän asemastaan ja asuinpaikastaan riippumatta. Kunnallisjärjestön eräässä tilaisuudessa toteutettiin jopa nykyisin niin suuressa huudossa olevaa ryhmätyötä. Osanottajat jaettiin kolmeen ryhmään, jotka valmistelivat oman aheensa. Aiheita olivat: Vaalivalistus, vaalikuljetus ja  kunnallispoliittinen tavoiteohjelma aloitteineen.

 

Vaalit onnistuivat äänestyksen osalta ja Keskusta jatkoi nousuaan niin että siitä tuli Muhoksen suurin puolue. Kunnallisjärjestön kokouksessa päätettiin, että se ei käytä enemmistövoimaansa omaksi edukseen, vaan haluaa asioita hoidettavan sovinnolla. Kävi kuitenkin niin, että vasemmisto kunnassa otti enemmistövallan SDP:n ja SKDL:n saatua SMP:n kaksi edustajaa puolelleen.  Näin syntyi kuuluisa S-liitto joka valtasi kaikki lautakuntien puheenjohtajuudet. 

 

S-liiton synnyttyä ratkesi myös kunnanjohtajakysymys. Keskusta oli jo 1960-luvun alusta lähtien vaatinut Muhokselle kunnanjohtajaa, mutta SKDL vastusti sitä. Asia ratkesi pian vaalien jälkeen ja kunnanjohtajaksi valittiin Voitto Ollikainen. Keskustan kunnallisjärjestö joutui vain toteamaan, että kuntaan on saatu nyt kunnanjohtaja. Aika näyttää, onko ko. vaalissa onnistuttu.

 

Jälleen uusien vaalien lähestyessä muodostettiin kunnallispoliittinen ohjelmatoimikunta. Kunnallisjärjestö kehotti kaikkia keskustalaisia olemaan aktiivisia kaikkien yhteisöjen kokouksissa. Vilja- ja rahankeräyksillä hankittiin varoja, jäsenluettelot pantiin ajan tasalle, keskustanuorten toiminta virisi, järjestölehti Muhoslainen ilmestyi ennen vaaleja kaksi kertaa. Oman lehden kriittisimmät kirjoitukset olivat- kuten arvata saattaa- vuonna 1976. Silloin kuntalaisille tehtiin selväksi mitä S-liitto oli kunnassa tehnyt ja mitä se oli suunnittelemassa sekä kuinka se oli vaikeuksissa sisäisten erimielisyyksien takia. Samalla tuotiin esille Keskustan vaihtoehdot Muhoksen kehittämisestä huolellisesti.

 

Työ tuotti tulosta ja äänimäärän osuus nousi 39:ään prosenttiin. SDP putosi 3 yksikköä. S-liitto menetti mahtinsa. Toimintakertomuksen mukaan vaalimenestyksen salaisuus olivat jäsenistön ja paikallisosastojen aktiivisuus sekä yhdessä tehtyjen päätösten noudattaminen. Sooloilu oli loppunut. Menestyksen taustalla oli myös vahvaa aatteellista työtä, josta mm. kunnallisjärjestön puheenjohtaja Osmo Mäkelä kirjoitti Muhoslainen-lehdessä kahdeksan vuotta myöhemmin:

 Meitä yhdistää yhteinen alkiolainen aate. Aate joka on tällä maaperällä syntynyt, joka oli vihreä jo silloin, kun muut eivät vihreydestä mitään tietäneet eivätkä sitä arvostaneet. Keskusta-aate ei sodi ketään vastaan, vaan haluaa antaa toiminnan ja ajatuksen vapauden kaikille sekä taata valintavaihtoehtoja sitomatta ketään vain yhteen vaihtoehtoon. Aate on antanut meille voimaa ja siitä johtuen keskustapuolueella on suuri luottamusmiesten ja –naisten joukko valmiina uhraamaan aikaansa oman kotikuntamme kuntalaisten asioiden hoidolle”.